Synttärikakku - Torta di compleanno

Pieni poikani täytti eilen 23 vuotta - uskomatonta! - ja keksi toivoa kääretorttutiramisua. Sellaista ei ollut ennen tehty meidän huushollissa, mutta mikä ettei! Tein siis suomalaisen kääretorttupohjan, jonka kostutin kahvilla. Levitin munasokerimascarpone- seoksen päälle ja väänsin jonkinmoiselle rullalle ja yöksi jääkaappiin. Lopun mascarponen käytin melkein oikeaoppiseen tiramisuun savoiardikekseineen, mutta koristelin sen kevään ensimmäisillä mansikoilla, joita perinteisesti on odotettu poikani synttärikakkuun.

Il mio bambino ha compiuto 23 anni ieri - incredibile, vero? - e gli e' venuto in mente di chiedere una torta arrotolata al tiramisu'. Una cosa mai provata a casa nostra, ma perche' no? Ho preparato la pasta con la ricetta finlandese per la torta arrotolata, ma l'ho bagnata con il caffe' una volta cotta. L'ho spalmata di crema di mascarpone, arrotolata come meglio potevo e l'ho lasciata riposare una notte nel frigorifero. Il mascarpone avanzato l'ho usato per un tiramisu' vero con i savoiardi, ma l'ho decorato con le fragole della primavera che aspettavamo di usare per la sua torta di compleanno come sempre.

Kotikissa - Micio di casa

Piristykseksi ystävälle, joka haluaisi kovasti kissaa, muttei voi ottaa.
Per l'amica che vorrebbe tanto avere un gatto, ma non può.

La Mandria

Lunga camminata questa mattina nel Parco "La Mandria" con meravigliosi cenni di primavera!!
Pitkällä kävelyllä tänä aamuna La Mandria-puistossa, jossa upeita kevään merkkejä!

Pay it forward

Nythän on niin, että koskaan ei pidä sanoa suoralta kädeltä ei, ellet ole ihan varma, ettei sinulla ole asiasta mitään uutta opittavaa. Tämä selitys siihen miksi olen utelias luonteeltani ja näkemään mitä posti tuo minulle 365 päivän sisällä Australiasta. Löysin tämän Pay it forward- idean blogista the textured leaf. Nimestään huolimatta kyse ei ole rahasta, vaan hyvästä mielestä. Se toimii seuraavasti:

• teen käsintehdyn lahjan kolmelle ekalle siitä kiinnostuneelle ihmiselle, jotka kommentoivat tähän postiin
• minulla on 365 päivää aikaa tehdä se
• mitä se tulee olemaan ja milloin se saapuu on täydellinen yllätys!

Juju on siinä, että myös sinun on osallistuttava:

• sinulla täytyy olla blog
• ennenkuin jätät tänne kommentin kirjoita pay it forward -posti blogiisi, niin huvi jatkuu

Leikkaa ja kopioi tämä, jos haluat (minun oli käännettävä se englannista).
Ja sitten odottamaan kenelle saan lahjoittaa hymyn!

Allora, non si deve mai dire di no prima di essere assolutamente sicuri di non avere niente di nuovo da imparare. Questa e' la spiegazione del fatto di essere curiosa di carattere e di vedere che cosa mi arrivera' dall'Australia con la posta entro 365 giorni. Ho trovato questo idea di Pay it forward dal blog  the textured leaf.  Nonostante il nome non si tratta di soldi ma di regalare buon umore. Ecco come funziona:

• preparero' un regalino fatto a mano alle prime tre persone che saranno interessate e che commenteranno questo post
• avro'  365 giorni di tempo di farlo
• che cosa sara' e quando arrivera' sara' una sorpresa!

Il trucco e' che anche tu dovrai partecipare:

• devi avere un blog
• prima di lasciare un commento qui scrivi un post pay it forward nel tuo blog, cosi' il divertimento continuera'

Copia e incolla questo se vuoi (io ho dovuto tradurlo dall'inglese).
E poi rimango in attesa di sapere a chi potrò regalare un sorriso!

Koukussa

Sain tuliaisiksi Suomesta toivomani kirjan Jämälangasta (kiitos Taina), jonka jo pelkkä kansikuva inspiroi tekemään. Eilen illalla oli pakko alkaa väsätä jotain ja tässä tekemäni rannerengas. Vanhat napit ovat aina mukava lisä minne vaan.

Ho ricevuto dalla Finlandia il libro che desideravo, di cui solo la copertina in se ti invoglia a creare.  Ieri sera ho dovuto cominciare a fare qualcosa e qui e' il braccialetto che ne e' venuto fuori. I vecchi bottoni si possono aggiungere in qualsiasi lavoretto.


Mieleeni muistuivat kauniit virkatut korut, joita näin Istanbulissa. Ohuesta langasta virkataan kolme metriä ketjusilmukoita, siihen virkataan sopivin välein kukkasia, lehtiä tai lisätään helmiä. Valmis työ taitetaan kaksin kerroin ja ripustetaan kaulaan. Olivat kuulemma perinteisiä liinavaatteiden koristelumalleja - eivät suostuneet myymään mallikirjaa minulle, joten ostin kauneimman mukaani.

Mi sono ricordata delle collane belle fatte all'uncinetto che ho visto ad Istanbul. Si fanno con tre metri di catenelle all'uncinetto, si aggiungono dei fiori, foglie o perline a giusta distanza. Una volta pronta si piega a meta' per indossarla. Dicevano che erano modelli tradizionali per decorare il corredo e non volevano vendermi il libro dei modelli, quindi ho comprato la collana piu' bella.

Super Superga!!

Qualche giorno fa siamo stati a Superga che è un colle che sorge ad est di Torino, sul quale è edificata l'omonima basilica.

Nella notte precedente è stato imbiancato dalla neve che un buon sole iniziava a sciogliere. Arrivati nel piazzale ecco l'imponente basilica con grandi collonne all'ingresso. Decidiamo di salire sulla balconata sopra la cupola ma l'operatore ci avverte: "ci sono più di 130 scalini"!!

Presi da qualche slancio emotivo, forse per il sole o forse per la pizza precedentemente mangiata, saliamo velocemente le scale. Arrivati in cima apriamo una porticina che da sul balcone e una doccia di gocce  del disgelo cade sulle teste di due intrepidi visitatori. Da lassù un cielo azzurro, il fiato corto, qualche foto e un idea di primavera.

Joitakin päiviä sitten kävimme Supergan kukkulalla Torinon itäpuolella, jonne on rakennettu saman niminen kirkko. Siellä on Italian kuninkaiden viimeinen leposija. Sitä edellisenä yönä kukkula oli saanut lumipeitteen. Komean kirkon sisäänkäyntiä vahtii korkea pylväikkö. Päätimme kiivetä kattoparvekkeelle, vaikka vahtimestari varoitteli 130:stä portaasta. Ylhäällä pienen oven takaa saamme suihkun niskaamme lumen sulaessa auringossa. Sininen taivas, muutama kuva ja aavistus keväästä.

Museoita Torinossa - Musei a Torino

Ystävien vierailu antoi meille aiheen käydä jälleen lempimuseoissamme Torinossa; ensimmäisenä hauskassa elokuvamuseossa (klikkaa VERTICAL DREAMS, niin pääset tutustumaan museoon), joka sijaitsee Mole Antonellianan sisällä, joka on Torinon symbooli. Korkeaan torniin pääsee lasiseinäisellä hissillä museon keskeltä ja sieltä avautuu vaikuttava näköala yli kaupungin.

Una visita di amici ci ha dato l'occasione di visitare di nuovo i nostri musei preferiti a Torino; come primo il divertente Museo Nazionale del Cinema (fai clic su VERTICAL DREAMS per vedere il museo). E' situato all'interno della Mole Antonelliana. Un ascensore con le pareti in vetro in mezzo al museo porta nella torre, da dove si puo' ammirare un panorama mozzafiato sulla citta'.

Egyptiläismuseossa keskellä kaupunkia on näytteillä noin 6.500 esinettä pienistä koruista valtaviin kiveen hakattuihin sarkofaageihin. Tunnelma pimeässä peiliseinäisessä salissa, jossa suurimmat patsaat sijaitsevat kohdevaloissa on jännittävän teatraalinen.

Al Museo Egizio in mezzo alla citta' sono in mostra circa 6.500 reperti, dai piccoli gioielli agli enormi sarcofaghi scolpiti in pietra. L'atmosfera nella sala buia con le pareti a specchi e le statue maggiori illuminate e' emozionante e teatrale.

Provenza nel cuore - Provence sydämessämme

Ricevere una mail dalla Francia ci ha fatto tornare in mente un fantastico viaggio in Provenza di qualche anno fà. Pernottammo in un piccolo albergo dove ogni dettaglio è curato nei minimi particolari. Ricordiamo le stanze romantiche, la colazione abbondante con la marmellata fatta in casa e consumata in un mattino soleggiato sotto un verde pergolato.

Muutaman vuoden takaisen Ranskan Provencen matkan muistot tulvahtivat mieleemme sieltä saapuneen emailin myötä. Yövyimme kauniissa pienessä hotellissa, jossa jokainen yksityiskohta oli ajateltu viimeisen päälle, romanttisista huoneista runsaaseen aamiaiseen, kotona tehtyine hilloineen, joka nautittiin kasvien varjostaman katoksen alla aamuauringossa.

Spighe profumate modello francese fatte a casa in Italia.

Tuoksuvia tähkiä ranskalaiseen tapaan tehty kotona Italiassa.

Il libro Un anno in Provenza di Peter Mayle é un racconto stuzzicante della vita di una coppia inglese che decide di trasferirsi in Provenza e ristrutturare una casa.
Peter Maylen kirja Vuosi Provencessa on herkullinen kuvaus englantilaisen pariskunnan taloremontista ja elämästä.

Il peso della farfalla - Perhosen paino

Questo è un racconto di montagna, animali e uomini ed Erri De Luca che lo scrive sa dare il giusto equilibrio. E' il primo libro che leggo di questo autore e devo dire di essere rimasto affascinato. C'è natura e poesia nelle sue parole, genuinità e giustizia. De Luca ama la montagna e questo lo rende vicino al mio pensare e alla mia natura.
http://it.wikipedia.org/wiki/Erri_De_Luca
 
Erri De Luca osaa antaa oikean tasapainon tässä kertomuksessaan vuorten, eläinten ja ihmisten välille. Tämä on hänen ensimmäinen lukemani kirja ja jäin sen lumoihin. Hänen sanoissaan on luontoa ja runoutta, aitoutta ja oikeudenmukaisuutta. De Luca rakastaa vuoria ja on minun ajatusmaailmaani ja luontoani lähellä.

La cimice e l'orchidea

Un ospite delicato ha trovato dove riposare durante l'inverno.

Sanakirjan mukaan "cimice" käännetään lutikka - sehän kuulostaa ihan kauhealta!!! En ole niitä koskaan Suomessa nähnyt - onneksi - mutta nämä ovat vihreitä, eikä ne mitään tee, surisee vaan, kun lentää ja haisee, jos astuu vahingossa päälle. Niitä on liikenteessä paljon loppukesästä ja sitten talveksi piiloutuvat sisätiloihin, jos pääsevät. Tämä on näköjään päässyt. 
Ötököiden rakastaja, Laricio, kuvailee sitä "herkäksi vieraaksi."

Wikipedia selittää sanan näin (valitse mieleisesi):
Nivelkärsäiset (Hemiptera) kuuluvat hyönteisten luokkaan. Lahkon alalahkot ovat luteet (Heteroptera) ja kaskaat (Auchenorrhyncha) sekä kirvansukuiset (Sternorrhyncha). Kirvansukuisiin kuuluvat kempit, jauhiaiset, kirvat ja kilpikirvat.

Pulleita isoja tyynyjä - Cuscini grandi

 

Halattavaksi tytölle, joka ei saanut unta.

Fatto per abbracciare alla ragazza che faceva fatica ad addormentarsi.

Provenzan matkan muistoja.

Ricordi della vacanza in Provenza.

Leikkiin pienille pojille isin vanhoista farkuista. 

Ai maschietti per giocare, fatto con i vecchi jeans del papa'.

Prigionieri del paradiso - Paratiisisaaren vangit

Ho finito di leggere un libro di Arto Paasilinna: Prigionieri del paradiso. Pubblicato in Finlandia nei primi anni 70 esce in Italia solo da pochi mesi.
Narra delle avventure di un gruppo di superstiti ad un incidente aereo che finiscono in un angolo sperduto dell'arcipelago indonesiano. Forse non è tra i migliori, che ho letto, di Paasilinna ma comunque è riuscito a regalarmi una buona e divertente emozione.

Luin Paasilinnan kirjan Paratiisisaaren vangit. Se on julkaistu Suomessa 70-luvun alussa, mutta ilmestynyt Italiassa vain muutamia kuukausia sitten.
Se kertoo lento-onnettomuudesta pelastuneiden ryhmästä Indoneesian saariston kaukaisessa kolkassa. Ehkä se ei ole parhaimpia Paasilinnan kirjoja, jotka olen lukenut, mutta viihdyin kuitenkin sen parissa.

Porkkanaa piilotettuna - Le carote nascoste

Rakastan kakkuja ja tässä eräs parhaimmista Farmors Cafen kuohkea porkkanakakku Kotilieden sivuilta. Se on tätä kirjoittaessani vielä uunissa - tuoksu pitää huolen ettei unohdu sinne. Omani teen ilman kuorrutusta, mutta kuvassa on ihanan keväinen tunnelma.

Amo le torte e vi traduco la ricetta di una delle mie preferite, la torta di carote della nonna. Grazie alle carote grattugiate rimane molto morbida.
Ingredienti:

• 6,0 dl (ca.250 gr) di carote grattugiate
• 4 uova
• 4,5 dl di zucchero
• 1,5 dl di olio vegetale
• 4,5 dl di farina
• 1 cucchiaino di lievito
• 1 cucchiaino di bicarbonato
• 1 cucchiaino di sale
• 1 cucchiaino di cannella

Grattugia le carote.
Sbatti le uova con lo zucchero fino a farle diventare spumose.
Aggiungi le carote ed olio.
Mischia gli ingredienti asciutti e aggiungili nel composto.
Versa il composto nella tortiera spennellata di margarina e pane grattugiato del diametro di 24cm.
Nel forno a 175 gradi per un ora abbondante.