sabato 27 febbraio 2010

Sbirciare Vercelli - Kurkistus Vercelliin


La nostra curiosita´ artistica ci ha portato a Vercelli dove abbiamo visitato la mostra di opere provenienti dalla collezione Guggenheim. Nel bookshop del museo abbiamo trovato caleidoscopi divertenti con cui sbirciare il mondo.
La città di Vercelli si trova a metà strada tra le due città di Milano e Torino. É nota la produzione di riso e le vaste risaie nel vercellese.

http://www.guggenheimvercelli.it/ 

Uteliaisuus vei meidät Vercelliin katsomaan Guggenheimin kokoelmiin perustuvaa näyttelyä. Hauskat kaleidoskoopit, joilla tirkistellä maailmaa löytyivät museokaupasta.
Vercelli sijoittuu puoleen väliin Milanoa ja Torinoa. Se on kuuluisaa riisin viljelyaluetta.

 

  

  
  

Arona


Arona on pieni kaupunki alppien reunustamalla Lago Maggiore-järven rannalla. Kesäisin kaupunki täyttyy turisteista, mutta talvella siellä on mukava käydä rauhassa kävelyllä.

Arona e' una cittadina bagnata dal Lago Maggiore contornata dalle Alpi. D'inverno, quando la citta' non e' affollata dai turisti, e' piacevole passeggiare tra le vie del centro storico e lungolago.


 

 

  

Mappa Arona

mercoledì 24 febbraio 2010

Leivonnaisia - dolci

Jutut alkaa mennä liian vakavaksi tässä blogissa, nyt tarvitaan jotain makeaa.

Valmiista voitaikinasta saa aikaan nopeasti pikkuhyvää kuten nämä muffinssivuokiin tehdyt leivokset.
Leikkasin taikinasta lasin avulla sopivan kokoisia ympyröitä, joilla vuorasin paperivuoat. Ne täytin kaapin perältä löytyneellä Nutella-pähkinäsuklaamassalla ja ricottajuustolla, johon sekoitin osan kananmunaa (ripaus tarvitaan voiteluun) ja sokeria. Suomalainen rahka on vielä parempi vaihtoehto. Päälle puolikas pähkinää koristeeksi. Muotit voi myös täyttää hillolla ja leikata pienen kukkasen päälle samasta taikinasta. Miedossa uunin lämmössä voitaikina ehtii avautua kevyesti. Nopeita ja herkullisia!


Le storie di questo blog cominciano ad essere troppo seri, qui ci vuole qualcosa di dolce.


Con la pasta sfoglia pronta si possono fare tanti piccoli dolci in fretta come questi pasticcini con le formine dei muffin. Dalla pasta ho tagliato dei cerchi con un bicchiere per foderare le formine di carta. Li ho riempiti con della Nutella e cioccolato fondente, trovato in fondo alla dispensa, con la ricotta e una parte dell'uovo (un po' serve per spennellare i bordi alla fine) e lo zucchero. Sopra una mezza nocciola per decorare. Puoi riempire le formine anche con la marmellata e mettere un fiorellino della stessa pasta sopra. Con una temperatura moderata del forno la pasta sfoglia ha tempo per aprirsi leggermente. Veloci e buonissimi!

Yksinäisyys - La solitudine


Yksinäisyys tekee kurjia kepposia. Sulkeudumme omaan pieneen maailmaamme rakentamaan raja-aitoja. Emme puhu, mutta olemme vihaisia muille, jotka eivät osaa lukea ajatuksiamme ja vastaa odotuksiamme. Tarvitaan rohkeutta elää tässä ja nyt. Ainoa tie ulos on tajuta, että vapaus valita on meidän.

La solitudine fa brutti scherzi. Ci chiudiamo nel nostro piccolo mondo costruendo barriere mentali. Non parliamo, ma siamo arrabbiati con gli altri che non sanno leggerci nel pensiero e non corrispondono alle nostre aspettative. Ci vuole il coraggio per vivere qui e adesso. L'unico modo per uscirne e' di capire che e' nostra la scelta.

sabato 20 febbraio 2010

Vaisto - Istinto

Viime päivinä törmään jatkuvasti sanaan ISTINTO, instinct. Minulta meni kauan ennenkuin tuli mieleeni mikä se on suomeksi. VAISTO on paljon järkevämpi sana kuin istinto, joka on täynnä tunnetta.
Tuntuu siltä, että jossain ylhäällä on päätetty takoa viesti päähäni niin monta kertaa, että vihdoin ymmärrän, ettei se ole sattumaa. Istinto tulee eteen kirjoissa, kirjailija E.Gilbertin videossa (ks. jokunen posti alempana), jo puolessa välissä menossa olleen leffan loppulauseena: "Sinun täytyy luottaa vaistoosi ja olla hyvin rohkea."
Olen vähitellen oppinut uskomaan merkkeihin, joita eteemme lähetetään, kunhan vain pidämme silmämme auki ja mielen vastaanottavaisena. Vaistoon luottaminen on olla uskollinen kaikkein sisimmälleen, löytää tasapainonsa.
Mieti mikä tekee sinut onnelliseksi ja rohkene tehdä se.

Ultimamente mi imbatto di continuo nella parola ISTINTO, instinct. Ho dovuto pensarci un po' prima di ricordare  il significato corrispondente in finlandese. VAISTO e' una parola molto piu' ragionevole, istinto e' pieno di sentimento.
Sento che dall' alto hanno deciso di martellare il messaggio nella mia testa cosi' tante volte che capisco che non e' capitato solo per puro caso. La incontro nei libri, nel video della scrittrice E.Gilbert (vedi qualche post sotto), guardando un film gia' iniziato a meta' che finisce con la frase:" Devi contare sul tuo istinto ed essere molto coraggiosa."
Ho imparato a credere nei segni che ci vengono mandati. Dobbiamo solo tenere gli occhi e la mente aperti. Fidarsi dell' istinto significa essere fedeli a se stessi nel profondo, trovare l'equilibrio.
Pensa cosa ti rende felice e abbi il coraggio di farlo.

venerdì 19 febbraio 2010

Tilkuista eroon -projekti - Come liberarsi di scampoli

(... ja uusia kankaita tilalle)
Decoupage tekniikalla liimaillen.




























(... e di poter comprare stoffe nuove)
Incollati con la tecnica decoupage.

domenica 14 febbraio 2010

Elizabeth Gilbert on nurturing creativity | Video on TED.com

Elizabeth Gilbert on nurturing creativity | Video on TED.com
Elizabeth Gilbert muses on the impossible things we expect from artists and geniuses -- and shares the radical idea that, instead of the rare person "being" a genius, all of us "have" a genius. It's a funny, personal and surprisingly moving talk.

sabato 13 febbraio 2010

Via Della Trincea ( Juoksuhaudantie )


Ho letto il libro di Kari Hotakainen, Via Della Trincea. Dopo la magia di Paasilinna un nuovo autore finlandese è riuscito ad appassionarmi. Hotakainen scrive di un uomo lasciato dalla moglie che fa di tutto per riconquistare il suo amore. Il suo pensiero principale e comprare quella casa da lei sempre desiderata. La casa fuori Helsinki, con il prato e l'altalena per la piccola Sini.
Lui lotta, vuole quella casa a costo di gesti estremi. Lotta per un amore, per una famiglia nuovamente unita, per una casa dove cucinare la pasta al forno che tanto piace a sua figlia.
Vale la pena lottare per l'amore.

 

Luin Kari Hotakaisen kirjan Juoksuhaudantie. Uusi innostava suomalainen kirjailija  Paasilinnan taian jälkeen. Hotakainen kirjoittaa vaimonsa jättämästä miehestä, joka tekee kaikkensa valloittaakseen rakkautensa takaisin. Hänen tärkein ajatuksensa on ostaa talo, jota vaimo olisi aina halunnut. Talo Helsingin ulkopuolella, nurmikkoa ja keinu pienelle Sinille. Hän taistelee, haluaa sen talon kaiken uhallakin. Taistelee rakkauden vuoksi, perheen yhdistymisen edestä, kodista, jossa laittaa pastaa uunissa, josta hänen tyttärensä pitää kovasti.
Rakkauden edestä kannattaa taistella.

venerdì 12 febbraio 2010

Surrealistinen runoilija - poeta surrealista

Pieni vaikuttava taidenäyttely kolleegani Stefanon toimistossa. Hänen isänsä oli milanolainen taidemaalari. Täältä löytyy maistiaisia.

http://www.arturomazzola.net/Home.html

Una piccola mostra toccante nell'ufficio del mio collega Stefano. Suo padre era un pittore milanese. Qui qualche assaggio.

giovedì 11 febbraio 2010

Modigliani e cuscus



L'amico Francesco mi invita ad una serata a casa sua dopo il corso di pittura: "vediamo il film su Modigliani e poi ci sarà una sorpresa!". La sua compagna Teresa è un ottima cuoca e mi aspettavo qualcosa di alta cucina. Non sbagliavo, infatti ecco proporci un ottimo cuscus cucinato in una bellissima pentola tradizionale in terra cotta, la cuscussiera.
Una buona serata tra Modì e cuscus, un bicchiere di vino e i sorrisi degli amici.

Ystäväni Francesco kutsui minut kotiinsa illalla maalauskurssin jälkeen "katsotaan Modiglianista kertova elokuva ja sen jälkeen on yllätys!". Hänen kumppaninsa, Teresa, on erinomainen kokki ja odotin korkealuokkaista ateriaa. En pettynyt, sillä tarjolla oli maukasta cuscussia, joka oli kypsynnetty kauniissa perinteisessä savesta tehdyssä astiassa. Mukava ilta Modi'n, cuccussin ja viinilasillisen, sekä ystävien hymyjen seurassa.

Uunipastaa - pasta al forno

Sain aikaan upean uunipastan, josta valitettavasti ei ole kuvaa, joten kuvitelkaapa tämä:
voitaikinakuoreen piilotettu pinaatti-ricottajuustoisia tortelliinejä tomaattijauhelihakastikkeessa,
herneitä heitelty sekaan ja taikinaristikon päälle raastettu pecorinojuustoa. Tuliko vesi kielelle?
Koti tuoksuu, kun poikani tulee treeneistä kaverinsa ja paperipussin kanssa - ovat käyneet McDonaldsin kautta...

Sono riuscita a fare una pasta al forno fantastica, di cui purtroppo non ho una foto, quindi immaginatevi questo:
tortellini alla ricotta e spinaci con ragu' e piselli nascosti sotto la crosta di pasta sfoglia, decorato con una grata e spolverata di pecorino romano. Avete acquolina in bocca?
La casa e' profumata quando mio figlio torna a casa dagli allenamenti con un suo amico e un sacchetto di carta -
sono passati dal McDonald's...

lunedì 8 febbraio 2010

ÄÄÄÄÄÄÖÖÖÖÖÖ

Miten kauniita kirjaimia pitkästä aikaa! Pieni poikani toi Suomesta tuliaisiksi äidille oikean näppäimistön - kiitos vaari! Nyt pitäis vielä muistaa käyttää niita kun sormi hakeutuu aalle ja oolle. No, nyt multa puutuu sitten kirjaimet, joissa on aksentti, mutta se on helpompi hoitaa laittamalla aksentti kirjaimen jälkeen. Sanan merkitys ei muutu mihinkään. Olen onnellinen!

Che lettere belle che non usavo da tanto! Mio figlio ha portato dalla Finlandia la vera tastiera alla mamma - grazie al nonno! Adesso dovro' ricordare di usare le ä e ö perche' il dito va a cercare le a e o. Va be', adesso mi mancano le lettere con gli accenti, ma cari amici italiani, anche se cambia leggermente l'aspetto mi capite ancora, vero? In finnico, invece, certe parole cambiano il significato con a invece che ä. Sono felice!

domenica 7 febbraio 2010

Sulle rive del Fiume Sangone


Breve passegiata sulle rive di un fiume tranquillo.
Mappa Bruino

Fiume Sangone



sabato 6 febbraio 2010

Mousekasine

Nyt se on naytettava. Kotona on sen verran viileaa ja ilmeisesti istun koneella liian kauan, etta oli vasattava oikean kaden lammitin. Malli Pomatomus-kuvioon loytyi neulojan unelmalinkista alta.

Adesso lo devo far vedere. Fa freschino a casa mia e probabilmente sto seduta troppo a lungo davanti al PC, così ho dovuto a farmi un "scaldamanomouse". Il modello si trova in un link da sogno per chi lavora a maglia qui sotto.

http://www.ravelry.com

Lumenluonti on taitolaji - Spazzare neve richiede talento.

Eilen satoi reilusti lunta jo neljannen kerran puolessatoista kuukaudessa. Lentokentalla koottiin kriisikomitea, jonka tehtavana on saada liikenne sujumaan lumesta huolimatta ja nayttaa maailmalle pohjois-italialaisten erinomainen organisointikyky.
Ensimmainen ajatus: jospa lunta ei tuliskaan paljon...Toinen ajatus: odotetaan jos sulais itsestaan pois...Kolmas: mamma mia, tarttis vissiin tehda jotain...Siina vaiheessa kissantassun kokoisia hiutaleita on heitetty taivaasta jo jokunen tunti ja maa on peitossa. Saapuvat koneet eivat enaa osaa rullata parkkiin. Okei, lahetetaan yksi auto auraamaan niita taksivaylia. Kolme autoa laitetaan ajamaan neliota parkkialueen keskella ruiskuttaen lumen nelion keskelle. Saadaan aikaan mukava lumivalli ja jatetaan se siihen! Jonkun ajan paasta juuri laskeutunut kone yrittaa parkkiin, mutta joutuu pysahtymaan sen esteen eteen. Luultavasti ottaa yhteytta torniin, joka ottaa yhteytta kriisikomiteaan, joka lahettaa aurausautot uudestaan paikalle. Ne avaavat valliin koneen mentavan aukon, josta kapteeni varmasti saksaa sadatellen ohjaa koneen lapi parkkiin. Sitten alkaa sen hienosti rakennetun lumivallin veivaus edestakasedestakas lumi karrataan kuorma-auton lavalle siina keskella.
EIKS LUNTA OLIS VOINUT ALUNPERIN TYONTAA ERI SUUNTAAN, kysyn vaan?

Ieri ha nevicato forte per la quarta volta in un mese e mezzo. All'aeroporto hanno aperto un Comitato Crisi con il compito di far funzionare l'aeroporto nonostante la neve, e di far vedere al mondo l'ottima capacità organizzativa del Nord Italia.  
Il primo pensiero: ma forse non nevicerà tanto...Secondo pensiero: aspettiamo che magari si scioglie da sola...Terzo: mamma mia, forse dovremo darci da fare...A quel punto nevica già da qualche ora fiocchi grandi come le zampe da gatto e la terra é coperta. Gli aeromobili non trovano più la strada al parcheggio. Ok, mandiamo una macchina a pulire le vie. Tre macchine inizieranno a pulire un quadrato in zona parcheggi buttando la neve nel mezzo. Riescono a costruire una bella barriera e la lasciano li! Dopo qualche tempo arriva un aereo appena atterrato che trova la strada bloccata, probabilmente contatta la torre, che contatta il Comitato Crisi, che manda le macchine a spazzare di nuovo. Aprono un varco giusto per poter far passare un aereo, il comandante fa attraversare l'aeromobile sicuramente borbottando in tedesco. Poì riprendono ad abbattere la barriera prima costruita con cura, avanti e indietro la neve viene buttato su un camion lì in mezzo al piazzale.
MA NON SI POTEVA FIN DALL'INIZIO SPAZZARLA IN UN ALTRA DIREZIONE, chiedo io? 

giovedì 4 febbraio 2010

Camogli


Il 21 gennaio, sfidando la nebbia, siamo partiti desiderosi di vedere il mare. Abbiamo creduto in questa gita e siamo stati premiati da una meravigliosa giornata di sole e calore rispetto a Torino.
La nostra meta è stata Camogli in provicia di Genova in Liguria. Tipico borgo marinaro, centro turistico noto per il suo porticciolo e per i palazzi variopinti sul lungomare. È anche chiamata la Città dei Mille Bianchi Velieri o la Gemma del Golfo Paradiso.

Sumua uhmaten 21.1. lahdimme matkaan haluten nahda meren. Olimme vakuuttuneita asiasta ja meidat palkittiin upealla aurinkoisella ja lampoisella paivalla Torinoon verrattuna.
Paamaaramme oli Camogli Genovan provinssissa Liguriassa. Tyypillinen rannikkokyla, turistikeskus tunnettu pienesta satamastaan ja varikkaista rakennuksista meren rannassa. Sita kutsutaan myos Tuhannen valkoisen purjelaivan kaupungiksi tai Paratiisilahden jalokiveksi.


Ks. kartta alla.

Mappa Camogli

mercoledì 3 febbraio 2010

Camogli foto





San Biagio

Tanaan toissa kolleega ystavallisesti tarjosi minulle kekseja. "Nama ovat siunattuja", han sanoi. Siunattuja? Olin unohtanut ajat, jolloin italialainen anoppini piti minut ajan tasalla katolisista merkkipaivista.
Piispa Biagio asui Armeniassa 300-luvulla jKr, han muutti asumaan maaseudulle, jossa piti huolta kotielaimista ja paransi ihmisia. Hanen ensimmaisen kuuluisan parannuksensa kerrotaan olleen pieni poika, joka meinasi tukehtua kalan ruotoon. Silla han ansaitsi maineen kurkun parantajana. Han koki marttyyrikuoleman ja sai pyhimyksen pestin.
San Biagion paivana aamulla kirkon kellot soivat juhlaa ja kansa rientaa messuun siunauttamaan kekseja tai muita leivonnaisia, koska ne syotyaan kurkku on turvassa tulehduksilta. Miten ihmeessa me luterilaiset olemme kasvaneet isoiksi ilman turvaa? - menin molayttamaan toimistossa - voihan sita saada muita sairauksia, oli vastaus, ja toinen kolleega kauhisteli kuinka kirkossa oli ollut ihmisia kassit taynna tavaraa siunattavaksi (hanen aidillaan oli ollut vain pieni keksipaketti ja suklaata).
Seuraava mahdollisuus syoda siunattua ruokaa on paasiasena, kanan- tai suklaamunia. Sekin on must.

Oggi al lavoro un collega gentilmente mi ha offerto dei biscotti. "Questi sono benedetti", ha detto. Benedetti?Avevo dimenticato i tempi in cui mia suocera italiana mi teneva aggiornata sulle feste catoliche.

PS. Tanaan herasin kurkku kipeana... koetan kovasti vakuuttaa itselleni, etta se ei johdu eilisesta huvittuneesta suhtautumisestani S.Biagion voimiin, vaan siita, etta olen suudellut flunssaista miesta. Mutta eihan sita tieda, ehka pyhimyksia pitaa kohdella varoen...

lunedì 1 febbraio 2010

Camminare


Questa sera sono tornato a camminare.
Il passo veloce,
poesia della terra che mi chiama.
Aria che senti nelle orecchie
e che ti unisce ad un pensiero lontano.
Perchè da lontano veniamo
e di camminare sono pieni i nostri cuori.

Tana iltana aloin jalleen kavella.
Nopea tahti,
maan runous kutsuu minua.
Ilma, jonka tunnet korvissa
ja joka yhdistaa sinut kaukaiseen ajatukseen.
Silla kaukaa me tulemme
ja kavelya ovat sydamemme taynna.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Lettori fissi

Collaboratori