Lulu' on 14-vuotias harmaapäinen vanha rouva, joka on auttanut meitä pääsemään päivärytmiin takaisin vuosien saatossa, kun on elämä koetellut. Luulinkin, että hän oli tehtävänsä tehnyt loppuun nyt juhannuksena, kun sairastui pahaan vatsatulehdukseen ja lopetti syömisen. Hänellä on myös sokeritauti ja saa kaksi insuliinipistosta päivässä ruokailun yhteydessä, joten syömättömyys aiheutti lisäongelmia. Eläinlääkäri puhui jo eutanasiasta ja minä valutin vuolaita kyyneliä. Ratkaisevana päivänä Lulu' kuitenkin pääsi jaloilleen ja aloitti syömisen. Nyt kun on viikko mennyt hän jo vaatii lihapullia suureen äänen. Lääkäri totesi sen olevan Luonnonäidin ihmeen. No, lääkeiden lisäksi annoin hänelle Rei-kiä - ei siitä ainakaan vahinkoa ollut.
Lulu' é una signora anziana di 14 anni con la testa grigia. Durante gli anni ci ha aiutato a riprendere il ritmo quotidiano della vita quando ci sono stati periodi difficili. Pensavo che forse avesse finito il suo compito quando ha preso una brutta infezione intestinale e ha smesso di mangiare. Ha anche il diabete che richiede due iniezioni di insulina al giorno vicino ai pasti, il che ha complicato le cose. Il veterinario parlava gia' di eutanasia ed io piangevo a dirotto. Il giorno fatidico Lulu' si e' rimessa in piedi e ha ricominciato a mangiare. Adesso dopo una settimana richiama le polpette a voce alta. Il dottore ha detto che e' un miracolo di Madre Natura - aiutata dalle medicine e dal Reiki, che male non ha fatto.
KUN TARKASTELET PITKÄÄN
Kun tarkastelet pitkään ruusua
joka on haavoittanut seinää ja sanot itsellesi:
Minulla on toivoa parantua hiekasta,
sinun sydämesi vihertää.
Ote palestiinalaisen runoilijan Mahmoud Darwishin runosta vapaasti käännettynä.
QUANDO OSSERVI A LUNGO
Quando osservi a lungo una rosa
che ha ferito un muro e ti dici:
Ho la speranza di guarire dalla sabbia,
il tuo cuore verdeggia...
Estratto dalla poesia di Mahmoud Darwish, un poeta palestinese.
Una carezza all'anziana signora che vive con l'amore e le polpette!!
RispondiEliminaKaunista ja suloista !Voi -hyviä hetkiä nelijalkaiselle ystävällesi.Heinäkuun lämpöisin terveisin ,Maria
RispondiEliminaja kiitos huomasin että olet tullut lukijakseni.Tervetuloa lämpimästi Ruostevilla.
Kiitos, Maria ja tervetuloa itsellesi! Sinulla on tosi kauniita kuvia blogissasi ja raikas ilme.
RispondiEliminaLihapullilla ja reikillà satavuotias vanhuskin virkistyy! Mukavaa heinàkuuta.
RispondiEliminaRApsutus ja voinnin paremman toivotus ihanalle karvakaverille!
RispondiEliminaIloa ja valoisia ajatuksia heinäkuisiin hetkiisi!
Kiitos :) Me Lulun kanssa haukomme henkeämme +40:ntä hipovassa helteessä, ei ole meidän kelejämme.
RispondiEliminaKiitos kun poikkesit Tinttarus!
Una carezza gentile anche da parte mia! :)
RispondiEliminaL'amore incondizionato è sicuramente un Miracolo,e secondo me da questo punto di vista,cani e bambini sono molto simili.
Sono puri,semplici. Hanno capito tutto,e spesso ne fanno le spese! Questa è proprio una bella storia.
....E poi mi viene in mente la scritta che ho visto su quella borsetta: "Credi nei miracoli e nelle cose impossibili..." ;)
Paljon viilentäviä ja lihapullantuoksuisia terveisiä Lululle Suomesta! Toivotaan, että helteet hieman hellittävät siellä :) Haleja teille kaikille!
RispondiEliminaOnneksi karvaisen ystävän eläkepäivät vielä jatkuvat. Kun olin pieni, meillä oli kotona lyhytkarvainen saksanseisoja, Patu nimeltään. Aivan ihana koira se oli ja paras ystävä. Patu eli metsästyskoiraksi pitkät 15 vuotta, kunnes vanhuus vei voitin. Voi, kyllä koirat on ihania. Harmi vaan, kun keskimmäinen poikamme on kovasti allerginen koirille, niin omaa ei voi ottaa. Mutta onneksi joskus pääsee rapsuttelemaan muiden koiria =o) Terkkuja Kuopiosta. t:Hanna
RispondiEliminaKiitoksia kaikille koirien ystäville :) Lulun tarpeet on päiväohjelmassani ensimmäisinä, poikani kun pystyy hoitamaan itse itsensä, periaatteessa... Lululla ei ole suinkaan lihapulladietti, vaan ihan omat mössönsä sokeritautisille koirille. Se vaan mielellään söisi sitä mitä tuoksuu parhaimmalta.
RispondiEliminaNukkuva Puna-Kettu; Sì, bisogna sempre crederci!