sabato 29 maggio 2010

Pikku varpunen - Passerotto




Su tavola di legno da 8mm e un velo di gesso acrilico ecco il mio nuovo acquerello. Il suo titolo è "Pikku varpunen".
E' il ricordo di un viaggio ad Istanbul fatto con una persona speciale.

Laricion uusi vesivärityö 8mm puiselle alustalle ja akryylikipsi pohjalle, nimeltään Pikku varpunen, ihan suomeksi. Se on muisto Istanbulin matkalta tärkeän ihmisen kanssa.




mercoledì 26 maggio 2010

Iltojen iloksi - Per la goia delle sere

Laricio toivoi kynttilänjalkaa. Tuli pyöräytettyä niitä kahdeksan, kun kerran hauskaa oli. Neljä punaisesta savesta ja neljä valkoisesta värikokeiluja varten. Kaikki käyneet uunissa kahdesti. Hän valitsi ensimmäisessä kuvassa olevan kynttilänjalan, joka on tehty punaisesta savesta ja kastettu puolivalkoiseen lasitteeseen.



Laricio desiderava un candelabro. Divertendomi ne sono usciti otto; quattro della terra rossa e quattro bianchi per le prove di colore. Tutti sono stati cotti due volte. Lui ha scelto quello nella prima foto; terra rossa con la cristillina mezzobianco.

 


Huomaathan rouvan tekemät liinat...
Notare le tovaglie fatte dalla Signora...

lunedì 24 maggio 2010

Kiitos Ruostevilla......



Grazie Ruostevilla,
grazie alle tue mani che hanno dato forma e al tuo cuore che ha dato colore,
grazie per il meraviglioso vestito da Principessa!
Emma


domenica 23 maggio 2010

Sambucus nigra

Toisin kuin Suomessa kasvava sukulaisensa myrkyllinen terttuselja (punaiset marjat), italialaisilla sambucalla (mustat marjat) on käyttöä keittiössä. Marjoista voi tehdä hilloa, mutta myös kuivattuja kukkia voi jauhaa ja lisätä leipä- tai kakkutaikinaan. Maku muistuttaa mielestäni anista. Meillä on menossa luonnonantimien kokeiluvaihe; poikani jo kysyykin "mitä tässä on sisällä?" ennenkuin uskaltaa haukata leivonnaisiani...

Al contrario del suo parente in Finlandia, che é velenosa (bacche rosse), il sambuco italiano (bacche nere) puo' essere usato in cucina. Oltre a fare la marmellata con le bacche, le infiorescenze possono essere essiccate e polverizzate con un mixer. Questa farina profumata si puo' mescolare alla farina per fare pane e le torte, ma anche creme, sorbetti e gelati. Stiamo attraversando una fase in cui ci piace provare, in cucina, ció che la natura ci offre e che reperiamo durante le nostre passeggiate. 
Mio figlio giá mi chiede "cosa ci hai messo?" prima di decidere se assaggiare cosa ho sfornato...




Ecco una ricetta tratta dal libro" Una calabrese in cucina"  di Teresa Gravina Canadé.

Focaccia al sambuco

Ingredienti: 600 gr. di farina, due cucchiai di olio, 25 gr. di lievito di birra, fiori di sambuco (freschi o secchi), sale, pepe nero.
Amalgamare bene tutti gli ingredienti, compresi i fiori di sambuco. Lasciare lievitare la pasta per tre ore e cuocerla in forno caldissimo. 




giovedì 20 maggio 2010

Frittata con ortiche - Nokkosmunakas


L' Ortica, tanto odiata per l'effetto urticante che si avverte sfiorandola, può essere usata come alimento: i germogli nei risotti, nei minestroni, nelle frittate o nelle frittelle.
E' ricca di vitamina C, azoto e ferro ed ha proprietà antidiarroiche, diuretiche, cardiotoniche e antianemiche.
Ecco una semplice ricetta primaverile provata con Ruostevilla.

Frittata con ortiche
Ingredienti per due persone: 4 uova, due buone manciate di punte di ortiche primaverili, una piccola cipolla, sale e olio di oliva extra vergine.

Mettere a scaldare in una pentola dell'acqua e quando bolle gettare le ortiche precedentemente lavate. Dopo un minuto o poco più scolare le ortiche, strizzarle leggermente , tagliuzzarle e lasciarle raffreddare. In un tegame soffriggere nell'olio la cipolla tagliata. Sbattere le uova con un pizzico generoso di sale e aggiungere le punte di ortica cotte.
Versare il tutto sulle cipolle soffritte cuocete e......buona frittata a tutti!!


Kiusallista nokkosta voi hyvin käyttää ravintona; versoja voi laittaa risottoon , keittoihin, munakkaisiin ja lettuihin. Nokkosessa on paljon C-vitamiinia, typpeä ja rautaa. Siitä on apua myös ripuliin, virtsan poistoon, sydämen toimintaan ja anemiaan. Tässä kokeilemamme keväinen resepti.

Kahdelle hengelle: 4 munaa, pari kourallista keväisten nokkosten versoja, yksi pieni sipuli, suolaa ja oliiviöljyä.
Huuhtele nokkoset ja laita ne sitten kiehuvaan veteen muutamaksi minuutiksi. Valuta, purista vettä pois, leikkaa ja anna jäähtyä. Ruskista sipuli oliiviöljyssä pannulla. Sekoita kananmunat, hyppysellinen suolaa ja nokkoset. Kaada seos paistinpannuun sipulien päälle paistumaan ja... hyvää munakasta kaikille!

martedì 18 maggio 2010

Prinsessamekko - Vestito da principessa


                                
 Olipa kerran pieni tyttö, joka rakasti prinsessamekkoja... No, sellainenhan oli tehtävä! Suuren ruotsalaisen sisustusliikkeen valikoimista löytyi hauskaa kangasta, mekon malli vanhasta suomalaisesta käsityölehdestä, kruunun jalokivet italialaisen mummun pohjattomasta nappipurkista.

C'era una volta una bambina che amava i vestiti da principessa... Allora facciamone uno! La stoffa divertente viene da un grande negozio svedese, il modello del vestito da una rivista vecchia finlandese, i goielli della corona dal  barattolo di bottoni senza fondo della nonna italiana.



 

 

giovedì 13 maggio 2010

Reiki


Muutama vuosi sitten tutustuimme Rei-Kiin, joka on japanilainen energiahoitomuoto ja henkisen kehityksen menetelmä. Kurssilla meidät "viritettiin" oikealle aaltopituudelle ja opetettiin miten hoitoa annetaan laittamalla kädet tiettyihin paikkoihin. Hoitoa voi antaa sekä itselle että muille.
Minua Rei-Ki rentouttaa (saa myös nukahtamaan), selvittää sekavan pään ja auttaa fyysisiin vaivoihin (pikakonsti suonenvetoon). Saan myös suurta mielihyvää tehdessäni Rei-Kiä muille.
Jäin kuitenkin kaipaamaan jotain syvempää ja etsiessäni toisen asteen kurssia netin avulla löysin Rei-Kin viisi periaatetta (ks. blogimme sivupalkkia), joista käymällämme kurssilla ei oltu mainittu mitään. Olikin olemassa eri koulukuntia; länsimaalainen suuntaus ja perinteinen japanilainen ja niiden sisälläkin on eroja.
Löysin Matteo Oldanin sivuilta e-kirjan L'arte di invitare la felicitá - Taide kutsua onnellisuutta, vapaasti käännettynä, joka aukaisi uuden tavan lähestyä Rei-Kiä. Mitä vähemmän sääntöjä ja egoasi pistät peliin, sitä paremmin energia kulkee. Bresciassa saimme tilaisuuden osallistua toisen asteen Komyo Reiki Kain kurssille Matteon opastuksella. Rei-Kin periaatteiden tarkoitus ja hyöty tuli selväksi ja on otettu käyttöön omassa elämässämme.

Valitettavasti Liberamente reiki- sivut ovat vain italiaksi, mutta tässä linkki löytämilleni suomalaisille Rei-Ki sivuille.


Qualche anno fa abbiamo conosciuto Reiki, un metodo  di guarigione ed una pratica spirituale giapponese. Nel primo corso siamo stati "sintonizzati" alla frequenza giusta; ci é stato spiegato come fare il trattamento posando le mani su parti del nostro corpo o di altri.
Reiki mi rilassa (mi fa anche addormentare), mi libera la testa e aiuta a risolvere disturbi fisici (metodo veloce per liberarsi di crampi). Mi da anche tanta gioia farlo agli altri.
Ho comunque sentito la mancanza di qualcosa di piú profondo e cercando un corso di secondo livello in Internet ho scoperto i cinque principi del Reiki (guarda il lato destro del blog) di cui nel nostro corso non si era parlato. Ci sono  diverse scuole, quella occidentale e quella giapponese, e anche dentro di loro ci sono delle differenze.
Dal sito di Matteo Oldani, Liberamente reiki, ho scaricato il suo e-book, L'arte di invitare la felicitá, che mi ha aperto una nuova visione del Reiki; meno regole, ego e intenzione ci metti meglio scorre l'energia. A Brescia abbiamo avuto l'occasione di partecipare al corso di secondo livello della Komyo Reiki Kai tenuto da Matteo. I principi del Reiki sono stati chiariti e li abbiamo adottati nella nostra vita.



Brescia e la mostra sugli Inca - Brescia ja Inka-näyttely



Sono tornato a Brescia! Nel 1982 ci feci il servizio militare ed oggi, con Ruostevilla, ci torno per turismo. Pensavo di ritrovare dei luoghi, delle emozioni di quell'anno. Ho camminato per le vie attorno alla stazione e invece nulla o tutto molto vago. Come armiere restavo spesso solo in caserma, mentre i compagni erano impegnati in altri servizi, in altri luoghi, e allora  camminavo per Brescia: la visita alla stazione, luogo che mi portava, fisicamente e idealmente, al mio paese, le pizzerie, l'osteria dove cucinavano come "a casa", i cinema, le vie, le piazze e tutto questo mi faceva sentire piú cittadino e meno militare.

Laricio palasi Bresciaan ensimmäistä kertaa  vuoden 1982 varusmiespalvelun jälkeen, turistina. Hän joutui pettymään ajatellessaan löytävänsä sen aikaiset paikat ja tunnelmat kävellen rautatieaseman seuduilla. Työtehtävänsä takia armeijassa hän jäi monesti yksin kasermaan, kun muiden tehtävät veivät heidät muualle. Silloin hän kävi kävelyllä kaupungilla; rautatieasema, joka vei hänet sekä fyysiseti että mielikuvituksen avulla kotiin, pizzeriat, kotiruokaa tarjoava ravintola, elokuvateatterit, kadut ja aukiot, kaikki tämä sai hänet tuntemaan olonsa enemmän kaupunkilaiseksi kuin sotilaaksi.


Ma torniamo ad oggi; abbiamo visitato la mostra sugli Inca presso il Museo Santa Giulia. Una vera emozione!
La mostra, molto curata, offre oltre 270 reperti che caratterizzano le civiltà dell'oro. Siamo rimasti colpiti da gigantesche maschere funerarie d'oro, gioielli colorati e bottiglie in ceramica di forme particolari di uomini o animali. Come sarebbe diverso se anche i nostri oggetti di uso quotidiano fossero fatti per dare gioia invece di essere soltanto funzionali.

Mutta palataan tähän päivään; kävimme upeassa Inka-näyttelyssä Santa Giulian museossa. Kulta-ajalta oli näytteillä 270 esinettä. Vaikuttavimpia olivat suuret kultaiset hautajaisnaamiot, värikkäät kaulakorut ja savesta tehdyt erikoiset ihmis-, ja eläinmuotoiset pullot. Kuinka hauskaa, jos jokapäiväiset käyttöesineet olisi tehty tuottamaan iloa eikä pelkästään olemaan käytännöllisiä.


Due buoni indirizzi per chi é alla ricerca dell' ottimo cibo ed ambienti particolari a Brescia:
Kaksi hyvää erikoisten ravintoloiden osoitetta Bresciassa, joissa saa erinomaista ruokaa:
  • Vegetarian Shakti food - Cucina vegetariana vegan biologica - Via Moretto, 11/a




Mappa Brescia

sabato 8 maggio 2010

Rhipsalidopsis



In questa umida primavera un nuovo fiore riscalda la mia casa.
Il Rhipsalidopsis gaertneri è un popolare cactus della famiglia delle Castaceae che fiorisce in primavera. I suoi fiori rossi scintillanti dovrebbero spuntare nel periodo pasquale nell'emisfero nord: per questo la pianta è comunemente conosciuta col nome di "Cactus di Pasqua".

Tänä kosteana keväänä uusi kukka lämmittää Laricion taloa. Rhipsalidopsis gaertneri kuuluu Cactaceae-heimoon ja kukkii keväällä. Sen kirkkaan punaiset kukat aukeavat pääsiäisen aikoihin pohjoisella pallonpuoliskolla, josta nimi Pääsiäskaktus.

domenica 2 maggio 2010

I Maestri e Selene

"Attesa" Claudia Del Bono

Dopo la mostra degli iscritti ai laboratori dell' Associazione Culturale "Gli Argonauti" (vedi post precedenti) è ora dei loro docenti: Carlo Barbero, Elisa Bona, Claudia Del Bono, Laura Gorrea, Giuseppe Grosso, Paolo Nesta e Vera Quaranta.
Anche per loro il tema della Mostra è stato "Il mito di selene".

Oppilaitten töiden jälkeen vuorossa opettajien näyttely.

"Ritratto di Eleonora" Claudia Del Bono

"Elle....." Carlo Barbero
  





 "Cosa ti sei messo in testa" Carlo Barbero, a destra particolare

"Alchechengi tre" Carlo Barbero

Lo scorso anno ho seguito due laboratori tenuti da Claudia del Bono, quest'anno il mio docente è Carlo Barbero.
Viime vuonna Laricion opettaja oli Claudia del Bono, tänä vuonna opettajana toimii Carlo Barbero.

"Langa" Laura Gorrea

"Senza titolo" Elisa Bona

"La quinta luna" Eva Quaranta

"Campo di girasoli n°2" Giuseppe Grosso

Sala delle Arti

La mostra ha luogo presso la Sala delle Arti - Certosa Reale - Parco Gen. Dalla Chiesa, ingresso via Torino, 9 - Collegno.
Orari mostra: da mercoledì a domenica dalle 15 alle 19; lunedì e martedì chiuso. La mostra sarà aperta fino al 16 maggio 2010.
Mappa Collegno

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...

Lettori fissi